– Tässä jää ihmisen rooli kokonaan näkymättömiin. Tekoäly ei muuta työtä tai työmarkkinarakennetta mitenkään, vaan ihminen muuttaa. AI ei vie töitämme, vaan me päätämme, mihin sitä käytämme. Emme voi heittäytyä tekoälyn uhreiksi.

Tekoälyä ei pidä päästää kuskin paikalle, Vuorenmaa sanoo. On pidettävä kiinni omasta kriittisestä ajattelusta. Tekoäly on työväline.

– Eräs kollegani sanoi, että tekoäly on hyvä assistentti, mutta siihen pitää suhtautua kuin kesäassariin, jolla on krapula. Sitä täytyy vahtia. Se tuottaa asioita, mutta sinun täytyy vielä käydä ne asiat läpi.

Tulevaisuudestaan huolestuneelle työntekijälle tutkijalla on yksinkertainen viesti: oppiminen ja uudet taidot ovat rahaa pankkiin.

– Mieti, minkä osan työstäsi luovuttaisit ilomielin tekoälylle jo nyt, mitä tekisit siinä tilalla ja onko sinulla siihen tarvittavia taitoja. Jos ei ole, mieti mitä ne uudet taidot olisivat ja miten voisit niitä hankkia. Kysymys on uudelleenajattelun taidosta.

Vuorenmaa työskentelee kauppakorkeakoulu Hankenilla, jossa hän myös opettaa. Hän tunnistaa, että nykytilanne on kova paikka valmistua, eikä AI vie työt -hypetys sitä ainakaan auta. Nuoret ovat huolissaan, onko helle töitä ensinkään. Maailman hirvittävä myllerrys kaikkineen koskettaa meitä kaikkia.

– Emme voi puhua pelkästä työn murroksesta juuri nyt, vaan meidän täytyy puhua tästä kokonaispainekammiosta, jossa me kaikki olemme. On paljon makrotason asioita, jotka painavat ihmisiä eri tavoin ja vaikuttavat – nyt tulee muotisana! – resilienssiin. Kykyyn selviytyä arjen stressistä. Se vaikuttaa myös työyhteisöissä.

VUORENMAA ajattelee, että yhteiskunnassa pitäisi huolehtia, että nuorille on työpaikkoja ja mahdollisuuksia päästä kokemaan työelämää.

Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli kaupan kassalla Helsingissä. Hyviä kokemuksia kertyi myös myöhemmin kesätöissä Vakuutusyhtiöiden keskusliitossa. Hän oppi olemaan työyhteisössä erilaisten ihmisten kanssa, pärjäämään ja ymmärtämään, ettei työssä voi keskittyä vain siihen, mitä itse tekee.

Nyt on huoli nuorista, jotka ovat korona-aikaan opiskelleet yksin ja he valmistuvat työelämään, jossa toimistolla ei ole ketään.

Etä- ja hybridityön suhteen Vuorenmaa pitää olennaisena, että työpaikoilla mietitään käytännönläheisesti, milloin kannattaa tulla toimistolle ja milloin ei. Joustavuus on yleensä parempi kuin pakko, mutta nuorten – ja kaikkien – kannalta olisi silti hyvä, ettei työ ole pelkkää etäilyä.

Vuorenmaa on työssään haastatellut paljon johtajia. Heillä ja monella muulla pitempään työelämässä olleella on sama kokemus:

– Jos en olisi istunut kokeneen kollegan vieressä, kuunnellut ja oppinut häneltä, olisi jäänyt paljon välistä. Työelämä on siitä mielenkiintoinen, että sitä ei voi kokonaan opettaa missään. Se pitää mennä töihin oppimaan. Siinä toiset ihmiset ovat ihan keskeisiä.

Erilaiset ihmiset ovat työelämässä rikkaus, Vuorenmaa sanoo. Tutkijan lempilapsi onkin Taimi-hanke, jonka ytimessä on kansainvälisten osaajien potentiaalin hyödyntäminen. Nykyisellään se jää usein hyödyntämättä. Kyse on mukaan ottamisen taidosta ja kyvystä työskennellä ihan kaikkien kanssa. Ikääntyvä Suomi tarvitsee työntekijöitä muualta, joten tämän työelämätaidon merkitys kasvaa.

– Jos inkluusiota osataan johtaa, ja nähdä taitona, erilaisuudesta tulee mieletön arvo. Erilaiset ihmiset keksivät erilaisia asioita ja kun he tulevat yhteen rakentavasti, siinä syntyvät ideat, innovaatiot ja uudet tavat toimia. Niitä ei synny siitä, että me olemme kaikki samanlaisia ja käyneet samat koulut.

NUORENA Hertta Vuorenmaa haaveili tanssijan urasta, mutta 16-vuotiaana unelma kariutui polvivaivojen vuoksi. Kallion lukioon haaveensa perässä mennyt Vuorenmaa kuvailee olleensa hukassa. Lukion jälkeen hän haki yliopistoon, mutta niin puolivillaisesti, ettei päässyt opiskelemaan.

– Olin ihan hyvässä toimistotyössä, mutta sitten äitini totesi, että nyt loppuu makaaminen ja bailaaminen. Hän potkaisi minut käyntiin, ja lähdin opiskelemaan Tarttoon vuonna 1995.

Yhteiskuntatieteiden opiskelu viroksi ei luistanut, joten hän muutti parin vuoden jälkeen Skotlantiin ja suoritti maisterintutkinnot Glasgow’n ja Edinburghin yliopistoissa.

– Työn sosiologia oli suosikkiaiheeni jo Glasgowssa. Minulla oli siellä todella inspiroiva professori.

Suomeen palattuaan hän sai työn Hankenin johtamis- ja organisaatiotutkimuksen laitokselta professori Jeff Hearnin tutkimusapulaisena.

– Tykkäsin kovasti tutkimusapulaisen työstä, mutta mietin, että mitä teen kauppakorkeakoulussa, kun en ole millään lailla kauppatieteilijä.

– Kollegani nauravat, että vedän aina kaiken makrotasolle, mutta minun on vaikea löytää merkitystä vain jostain organisaatiotehokkuudesta. Työssäni täytyy olla mukana yhteiskunnallinen taso, jotta se on minulle merkityksellistä.

Niinpä hän päätyi yhdistämään kaksi kiinnostuksenkohdettaan ja tutkimaan julkisen sektorin organisaatiota. Väitöskirjassaan hän tarkasteli eduskuntaa työpaikkana.

Väitöstutkimuksen rinnalla hän laati yhdessä eduskunnan tasa-arvotoimikunnan kanssa tasa-arvoselvityksen, jossa nousi esiin rakenteellista epätasa-arvoa, naisille haastava työkulttuuri sekä häirintää. Julkisuudessa huomio kohdistui erityisesti seksuaaliseen häirintään. Helsingin Sanomat nosti esiin yksittäisiä nimiä, minkä jälkeen toimittajia vastaan nostettiin kunnianloukkaussyytteitä, ja Vuorenmaa toimi oikeudessa todistajana

– Se oli minulle nuorena tutkijana aivan liikaa. En ole tajunnut sitä kuin vasta viime vuosina, kuinka paljon se vaikutti minuun. Se oli hurja paikka, kun tutkimuskenttäni – valtaapitäviä ihmisiä – kääntyi minua vastaan ja minua syytettiin asioiden esiin tulosta, vaikka en ollut tehnyt muuta kuin työni.

Viimeistään eduskunnassa tutkimusta tehdessään Vuorenmaalle vahvistui, että tutkijana hänen ”sweet spotinsa” – erityinen kiinnostuksenaiheensa – on nimenomaan työ.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

PALATAAN työn muutokseen. Kun tekoälyä nyt otetaan käyttöön, osa töistä katoaa, mutta uutta tulee tilalle. Vuorenmaa muistuttaa Maailman talousfoorumin ennustaneen, että vuoteen 2030 mennessä runsas viidennes nykyisistä työpaikoista käy läpi rakenteellisen muutoksen. 92 miljoonaa työpaikkaa katoaa, mutta 170 miljoonaa uutta syntyy.

Yksilötasolla muutosta helpottaa positiivinen suhtautuminen ja halu kehittää itseään. Vuorenmaa tiedostaa, miltä tämä kuulostaa yrityksissä, joissa muutosneuvotteluissa ihmisten irtisanomista perustellaan tekoälyn käyttöönotolla.

– Onhan se kohtuutonta, että tämän kaiken keskellä odotetaan, että nyt vaan opit uutta ja olet resilientti ja positiivinen. Se on paljon vaadittu, mutta tässä sitä ollaan.

Jatkuvan oppimisen tärkeys tässä ajassa on asia, josta usein keskenään erimielinen tutkijayhteisö on varsin samaa mieltä. Siksi Vuorenmaata hämmentää, että Suomessa mennään täysin eri suuntaan. Joustavaa ja oppimiseen kannustavaa työelämää rakentamalla, uusia teknologioita hyödyntämällä, voitaisiin luoda globaalisti kestävä työelämä kaikille maailmassa, hän huomauttaa.

– Se on aika pysäyttävä ajatus minun mielestäni, mutta ilmiselvästi se ei puhuttele Suomen valtionhallintoa. Tai jos puhuttelee, niin jostain syystä mitään ei tapahdu. Pidän sitä erikoisena.

Vuorenmaan mielestä esimerkiksi aikuiskoulutustuki pitäisi palauttaa heti. Sitä pitäisi laajentaa ja kehittää. Hyviä esimerkkejä löytyy vaikkapa Singaporesta, Saksasta ja Tanskasta. Olennaista on joustavuus ja taloudellinen turva, jotta voi opiskella joutumatta poistumaan työmarkkinoilta.

VUORENMAA toivoo hartaasti, että päättäjät kysyisivät tutkijoilta ja heitä myös oikeasti kuunneltaisiin. Asiantuntijoiden mielipiteiden ohittaminen on maailmanlaajuinen ja huolestuttava ilmiö, Vuorenmaa katsoo.

– Olisi laiskaa todeta, että se olisi tyhmyyttä tai tietämättömyyttä. Ei se ole, se on poliittinen valinta. Se herättää paljon kysymyksiä, että minkälaista yhteiskuntaa tai tulevaisuutta tässä rakennetaan.

No, minkälaista tulevaisuutta näet, että näin rakennetaan?

– Ei rakenneta, vaan annetaan sen tapahtua.

Vuorenmaa korostaa, kuinka tärkeää on, että ihmiset pidetään muutoksen mukana. Hän huomauttaa, että kyse on myös yhteiskuntarauhasta.

– Miksi ihmiset, jotka menettävät ansiotyönsä, olisivat kiinnostuneita vielä olemaan yhteiskuntamme jäseniä? Mistä ihmisille saadaan identiteetti ja merkitys, kun se on niin kiinni työssä tällä hetkellä? Jos ihmisellä ei ole identiteettiä tai merkitystä, mitä siitä siitä seuraa yhteiskuntarauhan kannalta?

– Näitä pitäisin sellaisina kysymyksinä, jotka pitäisivät minua hereillä öisin, jos olisin päättävässä asemassa.

Vuorenmaa ihmettelee myös, miksi työmarkkinoiden toimivaa sopimisen kulttuuria on murennettu. Juuri laajan yhteisymmärryksen avulla on kuitenkin selvitty vaikeista murroskohdista, Suomen teollisuuden rakennemuutoksista Nokian nousuun ja sen jälkeiseen aikaan.

– Se on ollut sitä suomalaisen työelämän poikkeuksellisuutta, että voidaan sopia. On minusta kummallista, että nyt, kun sellaiselle olisi entistä enemmän tilausta, valitaan toisenlainen tie. Voisin jopa sanoa, että se on mielestäni vastuutonta.

– Jos halutaan ottaa kaikki mukaan, ne keinot ovat mielestäni työmarkkinajoustot, sosiaaliturvajoustot – ei leikkaukset siitä – sekä koulutuksen mahdollistaminen kaikille. Työmarkkinajoustothan tehdään yhteistyössä työmarkkinatoimijoiden kanssa, rakentaen sopimisen kulttuurille, ei purkaen sitä.

KUN Hertta Vuorenmaa puhuu hänelle tärkeistä asioista, hän puhuu paljon ja perusteellisesti. Hän ei kuitenkaan luennoi, vaan haastattelu etenee keskustellen. Tämä on hänen tyylinsä myös opetuksessa. Mikä opettamisessa vetoaa – tutkijahan voisi myös linnoittautua kammioonsa?

– Se liittyy varmasti siihen, että ajattelen puhumalla, ajatukseni selkiytyy sillä tavalla ja saan silloin ideoita. Se aiheuttaa ehkä perheellekin joskus kuormitusta, Vuorenmaa nauraa.

– Lisäksi pidän opettamisesta hirveästi. Se on merkityksellisimpiä osia työssäni. Mikään ei ole niin antoisaa nähdä, kuinka opiskelijat lähtevät ajattelemaan ja huomaavat, että he pystyvät. Se on valtavan hienoa.

Hanken on ruotsinkielinen korkeakoulu, ja Vuorenmaa oppi ruotsin käytännössä aloittaessaan siellä 2000-luvun alussa.

– Kun aloitin silloisessa työssäni, kollega kysyi, puhutaanko suomea vai ruotsia. Päätin ottaa kielikylvyn ja vastasin, että ruotsia. Kun kieltä ei ollut käyttänyt pitkään aikaan, se tuntui aluksi vaikealta, mutta sain paljon kannustusta ja tukea työyhteisöstä. Virheitä tuli jatkuvasti, mutta se ei haitannut.

Vuorenmaan mukaan kokemus on hyvä elävän elämän esimerkki jatkuvasta oppimisesta ja kuinka tärkeää siinä on oppimiseen kannustava työyhteisö.

Vuorenmaa uskoo, että tulevaisuudessa yhä useammin yrityksen kilpailuvaltti rekrytoidessa on mahdollisuus kehittää itseään työn ohessa.

– Tällaiset yritykset saavat kaikki parhaat työntekijät. Motivoituneet, oppimisorientoituneet ja kiinnostuneet.

Vuorenmaan mielestä olennaista olisi ymmärtää oppiminen osana työtä, eikä jonakin, jota tehdään illalla kaiken muun päälle. Hän myös haastaa laventamaan ajatusta siitä, mitä näemme oppimisena.

– Moni ajattelee, että se on joku kurssi, tutkinto tai valtava verkko-oppimiskokonaisuus. Se voi olla ihan pelkästään toiselta oppimista ja maailmaan oppivasti suhtautumista. Olemme toistaiseksi ehkä siinä tilanteessa, että vielä nähdään aika vallankumouksellisena, että oppimista voi olla alaan liittyvän podcastin kuuntelu kävelyllä.

HYVÄ työelämä on Hertta Vuorenmaan mielestä systeeminen kokonaisuus, jonka hyvyys ei ole yksittäisen henkilön tai edes yksittäisen organisaation vastuulla. Hyvää työelämää tuotetaan yhdessä yhteiskunta-, organisaatio- ja yksilötasolla.

– Se on hyvän sykli, jossa ideaalitilanteessa yhteiskunta pitää huolen siitä, että yrityksillä on kannustimia rakentaa työyhteisöä ja työelämää siihen suuntaan kuin tarvitaan. Yhteiskuntatasolla myös huolehditaan siitä, että työmarkkina vastaa tarpeeseen – säädellään sitä lailla, kun voidaan.

Hyvän työelämän rakennuspalikoita pitäisi Vuorenmaan mielestä pohtia myös siksi, että että väestörakenteen ja elinajanodotteen muutosten myötä on selvää, että kaikkien täytyy jaksaa tehdä töitä entistä pitempään.

– Hyvinvoiva ihminen on tuottavampi, tämähän tiedetään jo nyt.

Olennaista olisi, että työnantaja näkisi ihmisten elämän työn ulkopuolella ”bugin sijaan ominaisuutena”. Nähtäisiin esimerkiksi arvo, jota vaikkapa hoivavastuu lapsista, omista vanhemmista tai sukulaisista tuo mukanaan.

– Pitäisi ajatella, että mahtavaa, tästä tulee lisää vaikka työelämässä tärkeitä ihmissuhdetaitoja.

Lyhyempi työpäivä ja -viikko on osa tätä keskustelua, ja Vuorenmaa näkee, että se on tulevaisuutta.

– Rakenteet tulevat muuttumaan, mutta miten, sitä en osaa sanoa.

Juttu on ilmestynyt Demokraatin aikakauslehdessä 5/2026.